Kahdella ensimmäisellä osalla ampiaisparven lailla surahtelevaa black metalia sekä kylmiä ja epäinhimillisiä tunnelmia tyrkyttänyt johtohahmo Vindsval on visioltaan suurieleinen mies, mutta valitettavasti itse musiikin toteutus on toiminut ani harvoin.
Cosmosophylla unohdetaan turhat aggressiopommit ja liplatellaan hyvinkin eteerisillä ja ambientvaikutteisilla lähteillä. Levy on todellakin kaukana tyypillisestä BAN-julkaisusta. Se pyöriskelee musiikillisesti jopa lähempänä Arcturusta kuin yhtäkään c-luokan black metal -aktia.
Vindsval on pyöräyttänyt Cosmosophylle siinä määrin jylhät äänimaisemat, että kyseessä on kenties yhtyeen uran paras tuotos. Valitettavasti levy vaikuttaa vain tietynlaiselta ohimenovaiheelta, mutta väliäkös tuolla, sillä kiekko seisoo omalla paikallaan ylväänä ja järkähtämättömänä.
Yllättävä levy, kieltämättä.