BfMV seilaa aika lailla samoilla vesillä kuin vaikkapa Trivium. Teknisyydessä häviten, tarttuvuudessa voittaen. Metalcore lienee väärä ilmaisu tätä nykyä, vaikka ei se nyt aivan harhaankaan johda.
Sävellykset ovat melko simppeleitä, mutta erittäin tiukasti soitettuja, ja laulumelodiat erinomaisia. Laulaja Matthew Tuck pistää muutenkin tällä levyllä parastaan. Mies omaa lyömättömän soundin juurikin tämänkaltaiseen matskuun.
Levyn parasta antia on kuitenkin sen soundipolitiikka. Kitarasoundi on jumalainen! Kuivanärhäkkä, kuin raivotautinen koira. Juuri tuollaiselta kitaran pitää kuulostaa. Levyn yleisilme ei muutenkaan kaadu soundeihin.
Itse en ryhdy jononjatkoksi haukkumaan. Bändi on helvetin vahva siinä mitä se tekee.