Bändillä on edelleen vahva näkemys tehdä 80-luvun AC/DC:stä ja Acceptista ammentavaa heavy rockia, jota täydentää hyvin Hell Hoferin omaperäisen repivä, joskin edellä mainittujen esikuvien tutuksi tekemä laulutyyli.
Musiikkiin on tullut aimo annos tervetullutta ilmavuutta myös soundillisesti, mikä ei kuitenkaan tarkoita varsinaista löystymistä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Rolling Homen perusrock, jonka loppufiilistely toimii hienosti. Biisit kuulostavat myös aiempaa yksinkertaisimmilta ja enemmän rockilta kuin metallilta, mikä ei sekään ole huono asia.
Niin hyvin kuin livenäkin sympaattinen orkesteri hommansa taitaa, tämän genren rallit pitäisivät olla just eikä melkein, mitä tulee kokonaisuuteen. Nyt Bulletin massikka kiiltelee vahattuna komeasti ja käy tasaisesti, mutta kaasua painettaessa vääntöä ei tahdo löytyä riittävästi. Tiukaksi pakkaantuneella savisella pellolla rapa ei lennä tarpeeksi korkealle.
Pakko bändistä on pitää, vaikka herroilla on edessään pitkä matka huipulle, Nuke-kiinnityksestä huolimatta.