Bring on the Mountain -dokumentti tuntuu alkavan tyypillisenä rockhistoriikkina, mutta vähitellen tarina alkaa saada kiinnostavia piirteitä. Vuonna 1996 perustetun yhtyeen alkuaikojen kova raataminen tulee kouriintuntuvalla tavalla selväksi. Samalla laulaja-kitaristi, nimensä bändille antanut Danko Jones myöntää, että ensimmäisinä vuosina tuli oltua vähän turhankin ylimielinen ja koppava.
Myös yhtyeen todellisen olemuksen löytyminen ja kehitys autotallirockista kohti klassisempaa rocksoundia esitetään havainnollisesti. Esimerkiksi ensimmäisen hitin, Lovercallin (2002), eri versioista näytetään lyhyitä pätkiä vuosien varrelta ja osoitetaan, kuinka kappaleen hioutuminen todelliseksi timantiksi on pienistä mutta lopulta niin suurista asioista kiinni. Tässä tapauksessa ennen kaikkea oikeanlaisen rullaavan tempon löytäminen on ollut äärimmäisen tärkeää.
Sama kehityskaari tulee esille myös videoissa ja livetallenteissa. Bändi on aina osannut pitää energiatasot ylhäällä, mutta vuosien vieriessä mukaan on tullut laajempiakin sävyjä ja luonnetta.
Toivottavasti bändi palaa tulevalla levyllään vuoden 2008 Never Too Loud -mestariteoksen vaihtelevuutta korostaneeseen meininkiin. Edellinen Below the Belt kun oli vähän liian yksipuolinen kokonaisuus.