Tässäpä kaksi bändiä, jotka sopivat samalle julkaisulle kerrassaan mainiosti. Molemmat kokoonpanot lähestyvät doom deathiä hieman epäortodoksisista vinkkeleistä ja omilla tavoillaan, jotka on havaittu hyviksi aiemmilla levytyksillä.
Dream Unending tunnelmoi matalalla murinalla tulkitusta laulustaan huolimatta melkoisen kepeästi. Kahteen pitkään biisiin on istutettu reilusti herkkyyttä heleällä kitaravaeltelulla. So Many Chancesissä kuullaan jopa pätkä puhdasta miesääntä, joka on kokonaisuudessa täysin kotonaan. Lopputulos on toimiva, eikä aistinelimiin jää minkäänlaista light-version inhaa tunnetta.
Kimppakaveri Worm on ihastuttanut Foreverglade-täyspitkällä ja pienemmällä Bluenothingilla. Senkään lähestymistapa raahustamiseen ei ole millään muotoa lyijynraskas, mutta kappaleiden ilmavaan tunnelmaan on kätketty myös synkempiä sävyjä. Laulajan ärrimurreilu, kuiskailu ja ärinöinti tuo muutenkin monipuoliseen kappaletrioon oman lisänsä. Biisien vaikutteet ulottuvat aina black metaliin ja gootteiluun saakka.
Starpath on kiehtova kimppa, vaikkakin jää inasen kummankin bändin omista tuotoksista.