Kuten myöskin arvata saattaa, edellä mainitun kaltaisen kombinaation tuloksena on syntynyt pitkiä sekä vieläkin pidempiä moniulotteisia eepoksia. Ne keskittyvät mahtipontisuuden sijasta vaihtelevien tunnetilojen kuvailuun erilaisin musiikillisin keinoin, aina räväkästä blackistä rauhalliseen, puhtaasti laulettuun tunnelmointiin.
Musiikin sisäistäminen ja sen kyytiin pääseminen ei tapahdu helpolla eikä nopeasti, mutta kärsivällisyys palkitaan. Pitkälti toista tuntia kestävä albumi onkin enemmän vahva kokonaisuus kuin yksittäisten kappaleiden muodostama kokoelma, ja juuri tämä ominaisuus tekee Dar De Duhista niin kiehtovan ja vangitsevan.
Huikeimmillaan bändi on kuitenkin levyn lyhyimmällä ja sen samalla päättävällä Dojana-kappaleella, josta on myös tehty tyylikäs ja musiikin yksinkertaista jylhyyttä hyvin kuvaava luontovideo. Perinneinstrumenteilla toteutetun ja ainoastaan puhdasta laulua sisältävän, vahvasti bändin kotimaan musiikkiperinteestä ammentavan kappaleen kaltaista materiaalia olisi kiehtovaa kuulla jopa koko albumillisen verran.