Kun puhutaan omaperäisistä, death metalia ennakkoluulottomasti lähestyvistä yhtyeistä, saksalaisen Chapel of Diseasen nimi nousee esiin harvemmin. Asian toivoisi korjaantuvan viimeistään käsiteltävän albumin kohdalla, se kun tuo ummehtuneelle kuolometallikentälle virkistävän tuulahduksen.
Ensikuulemalta Chapel of Diseasen voisi kuvitella olevan ruotsalaista perua, mihin viittaa niin musiikin iskevä melodisuus kuin sävellysten kekseliäisyyskin. Bändi lainailee paljon menneiden vuosikymmenten rockmusiikista, ja paikoin meno tuntuu olevan lähempänä Dire Straitsiä kuin Deicidea, mikä on kaikessa hämmentävyydessään mielenkiintoista.
Tyylillisesti bändi istuu samaan pöytään vanhemman Tribulationin ja Morbus Chronin kanssa, mutta onnistuu seisomaan vahvasti omilla jaloillaan. Yksittäisiä huippubiisejä on hankala osoittaa, mikä sekin puhuu tasapainoisen ja onnistuneen levykokonaisuuden puolesta.
Saksalaisnelikon meininki on paikoin jopa leikittelevää, mutta se ei vie mitään pois musiikin tummalta peruspohjalta, joka edustaa aivan ehtaa kuolometallia pienillä black metal -vivahteilla. Raakuutta voi välittää tälläkin tavalla.