Mistä näitä bändejä oikein riittää? Siis näitä kaikkein keskinkertaisimman keskitason black metal -yhtyeitä, jotka puuskuttavat läpi uransa vääntäen näennäisesti ihan hyviä levyjä, jotka eivät kiinnosta ketään.
Itävallan Asphagor on täydellinen esimerkki edellä mainitusta. The Cleansing on ryhmän kolmas albumi, joka näyttää ja kuulostaa ookoolta mutta ei anna kuulijalle yhtään mitään.
Levyn ilmeessä on hienoinen ripaus progressiivisia käänteitä ja tietynlaista ”musiikillista älykkyyttä ja hienostuneisuutta”, joka erottaa Asphagorin suoraviivaisten ja moukkamaisten bändien joukosta. On hankala sanoa, kuvitteleeko kvintetti tosissaan olevansa innovatiivisuutensa suhteen 90-lukulainen Emperor, mutta luovuus ja visio eivät käy tässä tapauksessa lainkaan käsi kädessä.
The Cleansingin tunnin kestoon mahtuu muutamia hyviä välähdyksiä, mutta levyn parhaat hetket olisi voinut tiivistää hyvin neljän biisin mittaisen ep:n muotoon. Tällöin arvosana olisi ”jopa” yhtä kirvestä korkeampi.