Monikansallisen Khôran taiteellinen johtaja Oleg I. on kasannut yhtyeen esikoislevystä massiivisen teoksen, jonka paukuissa ei ole säästelty. Albumilla vaikuttaa pitkälti toistakymmentä omaa ja vierailevaa muusikkoa, joista tunnetuimpina mainittakoon …and Oceansin Antti Simonen, Dødheimsgardin Vicotnik sekä Finntrollin ja Moonsorrow’n Henri Sorvali.
Teatraalisella Timaeusilla vilahtelee vaikutteita Devin Townsendista Dimmu Borgiriin ja sitä kautta takavuosilta tuttuun norjalaiseen RamZetiin. Avainsanoja ovat progressiivisuus ja perinteisten sävellyksellisten ratkaisujen väisteleminen, mikä tuottaa oletettua laimeamman lopputuloksen.
Khôran onneksi Oleg I. ei ole lähtenyt rakentamaan albumista mitään monen tunnin spektaakkelia, vaan kaikki sanottava käydään läpi vain hieman päälle 40 minuutissa. Valitettavasti biisinikkarin pääkopasta kaivetut kappaleet ovat yksinkertaisesti tylsiä, eikä levy leimahda liekkeihin missään vaiheessa.
Timaeusin puitteet ovat kunnossa, mutta sisältö rutisee kuivuutta. Tämänkaltaiset levyt näyttäytynevät luojansa mielessä värikkäinä ja uljaina monumentteina, mutta tavallisen kuluttajan on hankala ymmärtää, miksi tällainen kokonaisuus piti rakentaa ilman tarttuvia kappaleita. Ei jatkoon.