Ei mene aidan matalimmasta kohdasta – arviossa Simon Collins

Julkaistu Infernossa 10/2020.

SIMON COLLINS
Becoming Human
FRONTIERS

Harvakseltaan levyttänyt, kohtalaista arvostusta nauttiva Simon Collins ei mene neljännellä soolollaan aidan matalimmasta kohdasta.

Becoming Human on erikoinen sekoitus neoprogen sulavuutta, modernimpaa elektroniikkaa ja koneellisia biittejä. Isukki-Philin opit on omaksuttu, sillä laulusta ja rummuista vastaava Simon panostaa etenkin vahvoihin laulumelodioihin. Laulu onkin käytännössä ainoa isäpapan tekemisistä muistuttava asia.

Parhaimmillaan koukut ja kappaleet nousevat todella korkealle. Nimiraidan tarttuva tunteilu ja laulumelodiat ovat erinomaista sorttia. Tunnin levylle mahtuu valitettavasti kuitenkin myös yhdentekevämpää mekaniikkaa, jossa sävellyksen keskinkertaisuutta yritetään paikata virkeällä ja sähköisellä soundimaailmalla.

Hienoa musisointia riittää silti miellyttävän kokemuksen tarpeiksi. Mikään ei varsinaisesti ärsytä. Hieman kuin sekvenssien ja koneiden varaan nojaavaa Marillionia kuuntelisi.