Vanhan liiton raskaiden palvomisessa ei kannata laskea omaperäisyyden varaan. Oulussa vuosikymmenen alussa perustettu, nelikymppisten jermujen käskyttämä Wolfshead ymmärtää tämän muitta mutkitta, joten panokset on suunnattu hyvien sävellysten suuntaan.
Debyyttipitkänsä on Black Sabbathia ja NWoBHM:ää naittava annos raa’an silottelematonta heavy metalia. Myös Mercyful Fate ja Danzig näyttelevät oman osansa, mutta päärooli lankeaa ehdottomasti Tony Iommille.
Eeppisiä lukemia tavoitteleva päätösraita The Hangman herkeää melodisemmille vesille, mutta enimmäkseen riffit jauhavat pölyisiltä huonekaluilta tuoksuvaa raskautta. Lauluraidoista ja asenteesta voi haistella myös vanhaa Venomia – minkä bändi myöntää auliisti itsekin.
Vaikutteet ovat moninaiset, mutta paketti pysyy kasassa varsin hyvin. When the Stars Are Alright vaikuttaa raskaudelta raskauden vuoksi, ilman kappaletta kannattelevaa sisältöä, mutta hyvät hetket jäävät voitolle. The Hangmanin ohella myös tunnelmia nostattava Division of the Damned on silkkaa heavyn juhlaa.
Leaden ei ole levy nykyaikaisen sävytyksen ja puunatun yleisilmeen ystäville. Soundi on melko karkea ja kokonaisuus vaikuttaa aluksi hieman demomaiselta, mutta toisaalta siinä on myös oma vahva viehätyksensä. Autenttisen puhdasta ja lyijynraskasta heviä tarjoillaan kahdeksan raidan vinyylimitassa.