Sinfonisen black metalin meganimi Dimmu Borgir on ajanpeluun mestari. Viimeisimmästä studiolevystä Abrahadabrasta on aikaa seitsemän vuotta, ja olipa arvion alla oleva dvd:kin tekeillä arviolta viiden vuoden ajan. Tällaisten aikavälien luulisi hiovan timantit äärimmäisyyksiinsä, mutta totuus on valitettavasti jotain aivan muuta.
Kahdesta keikasta ja dokumentista koottu Forces of the Northern Night esittelee Dimmun juuri sellaisena kuin kaikki sen tänä päivänä tuntevat: mahtipontisena ja viimeisen päälle ammattitaitoisena ryhmänä, jonka soundi on melkeinpä lähempänä leffasoundtrackejä kuin 1990-luvun alun norjalaista mustaa metallia.
Vaikutelmaa tehostetaan entisestään ensimmäisen dvd:n vuonna 2011 taltioidulla keikalla, jonka mukana pauhaa Norjan radion sinfoniaorkesteri massiivisine kuoroineen. Paketti on rakennettu paljolti Abrahadabran sekavien, sisällöltään onttojen ja mitäänsanomattomien pullistelujen varaan, ja albumilta kuullaankin vähemmän yllättäen sen jokainen kappale. ”Bonusraitoina” käydään läpi Puritanical Euphoric Misanthropian ja Death Cult Armageddonin materiaalia, ja onpa mukaan eksynyt vuosia sitten puhki kulutettu Mourning Palacekin.
Toinen keikka pyrkii selkeästi poistamaan yhtyeen salonkikelpoisuuden. Vuoden 2012 Wackenissa kuvattu esitys sisältää saman massiivisen kokoonpanon kuin edeltäjänsä (joskin sinfoniaorkesteri on lainattu tällä kertaa Tshekeistä), mutta show’n luonne on ympäristöstä johtuen maanläheisempi ja aidompi. Biisikattaus on tismalleen sama, joten yllätysmomenttia ei ole pätkän vertaa.
On uskomatonta ajatella, että Forces of the Northern Nightia on kasattu vuositolkulla. Jopa julkaisun parhaaksi anniksi nouseva puolituntinen dokumentti onnistuu hämmentämään heti alkuunsa: tekstityksiin on päässyt livahtamaan kunnon kämmi, jossa Venom ja Bathory ovat muuttuneet Demoniksi ja Batteryksi. Sattuuhan noita, mutta tässä tilanteessa jokainen pikkuvirhe tuntuu suorastaan surkuhupaisalta.
Tämä dvd ei ole odotuksen väärti, ei oikeastaan edes lähellä sitä. Julkaisu vain vahvistaa kuvaa, että bändin nykymeiningistä puuttuu kaikenlainen intohimo, ja mikäli pakettia miettii fanien kannalta, on hankala kuvitella, miksi joku sijoittaisi rahansa tähän muuten kuin tavan vuoksi.