On kai sitä metallimusiikin historiassa ollut älyttömämpiäkin ideoita kuin perustaa Sveitsissä Nightwish-parodiabändi. Tosin tapauksesta tekee mielenkiintoisen se, ettei Deep Sun ole parodiaa, vaan bändi on ihan vakavissaan.
Kun kuuntelee Das Erbe der Welt -albumia ensimmäisen kerran, kestää noin levyn puoleenväliin, ennen kuin voi päästä yli laulajatar Debora Lavagnolon kailotuksesta. Olen kertonut tämänkin lehden sivuilla useasti mielipiteeni Tarja Turusen ääntelynkaltaisesta, mutta sveitsittäreen verrattuna rouva Turunen on mestarilaulaja.
Jos oikein pinnistää, Lavagnolon nolon laulun voi sysätä hetkeksi sivuun ja keskittyä siihen, miten kammottavia ääniä Deep Sun on onnistunut löytämään kitaroihinsa ja syntikoihinsa. Voi vain ihmetellä, mikä hulluus Massacren setiä ja tätejä on riivannut tämän bändin sainatessaan.
Der Erbe der Weltillä ei ole huumoriarvon lisäksi juuri muuta virkaa. Albumin kaartuessa kohti loppuaan on mahdotonta keksiä muutaman onnistuneen hetken ohella yhtään syytä, jonka vuoksi laittaa levy soimaan uudelleen.