Australialaisen Aversions Crownin vaakakuppi laadun ja määrän välillä kallistelee jälleen kummallisella tavalla.
Ryhmän edellislevyä Xenocidea (2017) vaivasi 50-minuuttisen keston aiheuttama ähky, joka söi paljon varsin napakan teknisen kuolocoremetelin voimasta. Uutuus on puolestaan mitaltaan liki täydellinen 37-minuuttinen paketti, mutta samalla riffit ja niiden seasta pilkistelevät melodiat ovat kokeneet inflaation.
Potentiaalia Aversions Crownissa on. Sen musiikki on kuin vähän tuoreempaa Crytopsya ja vanhempaa Nilea sekoitettuna. Brutaalia riffimöyrintää löytyy, rummut nakuttavat kuin grindissa kiemuraisimmillaan ja jossain kaiken seassa on myös melodiantynkää, joka tuntuu tähyilevän Nilen suuntaan.
Kun Hell Will Come for Us All loppuu, en keksi kuitenkaan ainuttakaan syytä, miksi kuuntelisin sen uudelleen. Levyä ei voi ruoskia liikoja mistään muusta kuin siitä, ettei se ole sittenkään saumattomasti toimiva osiensa summa.