Ei vain mahtipontisuuden maksimointia – arviossa Lord of the Lost

Julkaistu Infernossa 9/2017.

Lord of the Lost
Swan Songs II
Napalm

Saksalaiskokoonpano Lord of The Lostin tuotanto on tarjonnut pääasiassa perusmukavaa tummaa rockia, mutta vuonna 2015 ilmestynyt Swan Songs -albumi toi siihen piristävää vaihtelua. Bändin ensimmäinen sinfonialevy toimi erinomaisesti, joten odotukset uutta albumia kohtaan olivat melko korkealla.

Sinfonisuus ei tarkoita tässä tapauksessa vain mahtipontisuuden maksimointia, vaan mukana on myös hienovaraisuutta. Kokonaisuudessaan sinfoniaelementit tuovat bändin musiikkiin voimakkuutta ja herkkyyttä, joita siinä ei normaalisti samoissa mittasuhteissa ole. Swan Songs II saa toivomaan, että bändi ottaisi sinfonisuuden osaksi vakiokalustoaan.

Jos levy jotain tarvitsisi, niin vielä vähän persoonallisempaa otetta. Laulumelodioissa voisi olla enemmän yllätyksellisyyttä, ja vaikka Chris Harmsin ääni on komea, hänen äänenkäyttönsä on melko yksipuolista. Pienellä hiomisella yhtyeen seuraava sinfoninen kiekko voisi yltää jopa viiteen tähteen asti.