Bändien genrettäminen on tiukkaa ja tarkkaa hommaa, mutta harvoin mennään niin sakeille vesille kuin medieval black metal -määreen (keskiaikainen black metal) kanssa. Termi pistää arvioitavana olevan bändin entistä tarkemman suurennuslasin alle.
Olen hieman skeptinen sen suhteen, tehtiinkö 500–1400-luvuilla kovinkaan kummoista black metalia, mutta tämä ei pahemmin ranskalaisbändiä haittaa: miekkojen ja muiden vermeiden kanssa promokuvissaan poseeraavat ukot uskovat asiaansa täysillä, mikä on tietysti hyvä asia. Eipä Darkenhöldin miehiä voi syyttää ainakaan uskaliaisuuden puutteesta!
Musiikillisesti Memoria Sylvarum on ”ihan ok” -linjan eeppistä black metalia, joka haikailee tyylillisesti skandinaavisen suuntauksen perään. Pitkät kappaleet hakevat jylhää tunnelmaa jossain Bathoryn, vanhan Enslavedin ja Falkenbachin linjoilla, mutta ilman minkäänlaista mielenkiintoista sisältöä. Ja kun sanoitukset ovat kaiken lisäksi ranskaksi, Memoria Sylvarum jättää todella kylmäksi.
Darkenhöldin kymmenvuotinen ura ei ole tuottanut kovin merkittävää saldoa, eikä tule varmaan koskaan tuottamaankaan. Ehkä olisi aika siirtää katseet kohti nykypäivää?