Iced Earthin 1990-luvun julkaisut edustavat kauttaaltaan heavy metalin terävintä kärkeä, eikä levyjen omalaatuinen soundi ole saanut pahemmin jäljittelijöitä. Oma suhteellisen kova fanitukseni loppui kuitenkin kuin seinään umpisurkean Something Wicked -levykaksikon (2007–08) jälkeen.
Uusi kovakurkkuinen laulaja ja toimivilla biiseillä ladattu Dystopia (2011) palauttivat uskoa muinoin niin nerokkaan bändin tekemisiin, mutta paatoksellinen Plagues of Babylon (2014) oli taas muutamista hyvistä irtoraidoista huolimatta aika raskassoutuinen kokonaisuus. Incorruptiblen edessä odotukset olivat nollissa, minkä ansiosta levy on itse asiassa varsin mieluisa yllätys.
Suuria muutoksia ei ole tehty, mutta soundi on edeltäjäänsä raikkaampi eikä levy vaikuta yhtä hahmottomalta möhkäleeltä. Kappaleista löytyy enemmän vaihtelua. Näytteenä jaettu Seven Headed Whore edustaa levyn rankinta osastoa, kun taas pehmeämmät Raven Wing ja The Veil muistuttavat Jon Schafferin erinomaisesta melodiantajusta. Taas kerran.
Yli kuusiminuuttinen Ghost Dance toimittaa instrumentaalin virkaa latomalla laukan päälle hienoja kitaramelodioita, ja raita nouseekin yllättäen yhdeksi levyn kohokohdista. Eeppisempää koloa tilkitsee kymmenminuuttinen Clear the Way (December 13th, 1862), joka on samalla ikävän antiklimaattinen päätös muutoin korkeatasoiselle levylle. Ideoita riittää korkeintaan neljälle minuutille, eivätkä nekään ole erityisen nostattavaa luokkaa. Massiivisuutta ilman katetta.
Muutoin biisimateriaali on vahvaa. Night of the Stormriderin aikaista riffittelyä ei toki enää kuulla, ja pakko se on myöntää, että valtaosa bändin parhaista kappaleista jäi viime vuosituhannelle. Tästä huolimatta Incorruptible on onnistunut ja raskasta kuuntelua kestävä kiekko, jolla bändin soundi elää vahvasti omalla persoonallisella tavallaan. Eipä tälle tahdo löytyä markkinoilta vastinetta, mikä on jo itsessään merkittävä saavutus.