Embreachin musisointia lienee parasta kuvailla melodiseksi metalliksi progressiivisin vaikuttein. Sekä puhtain että raaoin laulannoin pelaava orkesteri taitaa hommansa eikä levy kirnua suurempia mutinoita, mutta siltikin jää tunnelma, että tiukemmalla fokuksella platta olisi entistä ehompi. Vaikea tätä on sen kummemmin selittää.
Vaikka Embreach hoitaa rymistelyn tarvittavalla taidolla ja tarmolla, voisi todeta, että bändi on omimmillaan loppulevyn balladien parissa. Herkkyyttä ei kannata hävetä, päinvastoin – tähän puoleen kannattaa satsata ehdottomasti jatkossakin