Vanhoilta kelpaa kopioida, kunhan mausteet ovat omia tai edes tuoreita. Aussibändi Cryptivore ei tällaisista ohjeista välitä, vaan on lähtenyt kopeloimaan debyyttilevyllään surutta vanhojen ruotsalaisbändien hautoja kalmiston kalmaisimmasta päästä.
Puolituntinen Celestial Extinction haiskahtaa yllätyksettömästi Entombedin, Edge of Sanityn ja muiden veteraaninimien jäämistöiltä vailla omia ideoita. Levy alkaa lupaavasti, mutta into tapetaan varsin pian, kun selviää, että aloitus on parasta ja loppumäki lasketaan varatankilla.
Soundit ovat vanhaa liittoa, ja niillä pallotellaan keskitempoista jyräystä tyyliuskollisesti mutta äärimmäisen epäomaperäisesti. Tumma örähtely jeesii ponnetonta rumputulta, ja kitarat puhuvat ruotsikuolon kieltä kasvottoman kloonin lailla. Jo ennen kiekon lopetusta on selvää, että vaikka levyä on helppo kuunnella, sillä ei ole varsinaisesti mitään omaa annettavaa tai isoja herkkupaloja pudotettavaksi.
Muutama parempi melodia siellä täällä muistuttaa, että hyvää kannattaa kopioida. Jos Celestial Extinction olisi jäätelö, sen maku olisi vanilja, eikä se enää riitä.