Bändin nimi luo välittömän assosiaation takavuosien black metal -hassutteluprojekteihin. Maailma on väärällään typeriä bändinnimiä, mutta yhtyeen nimeäminen tällä tavoin ja tässä ajassa osoittaa joko huonoa huumorintajua tai mielikuvituksettomuutta.
Satanic Northin taustalta löytyy osaamista muun muassa Ensiferumista, joten soittotaidosta esikoisen ei pitäisi jäädä kiinni – eikä se jääkään. Blastia taotaan mallikkaasti, mutta kaikesta tekemisestä huokuu totaalinen tyhjänpäiväisyys. Ilmiselvät viitteet esimerkiksi Immortaliin ja Impaled Nazareneen ovat kuultavissa.
Satanic North on siitä poikkeuksellinen levy, ettei siltä jää mieleen kerrassaan mitään. Hengettömällä kaahauksella ei päästä pitkälle, jos itse sävellykset kumisevat tyhjyyttään. Ainoana pienenä ”piristyksenä” toimii ilmiselvien vaikutteiden bongaaminen, mikä sekin käy turhauttavaksi viimeistään kolmannella kuuntelukerralla.
Satanic Northin esiintulo on kaukana vakuuttavasta. Bändissä elää vahva projektihenkisyys, enkä ennusta yhtyeelle kovinkaan hedelmällistä uraa. Suutari pysyköön lestissään, kuten tavataan sanoa.