Birminghamin kaljaveikot eivät koskaan varsinaisesti kadonneet mihinkään, mutta silti voidaan todeta, että nyt on palattu ja isosti. Ajat ainaisena b-sarjalaisena ja jonkinlaisena Bolt Throwerin pikkuveljenä ovat viimeistään tämän levyn myötä ohi.
Scriptures on vasta Benedictionin kolmas 2000-luvulla julkaistu levy, mutta sen sisältö korvaa hiljaiset vuodet. Miehistönvaihdokset ynnä muut hidasteet ovat tainneet tehdä bändille lopulta vain hyvää, vaikka yhtye harmittelikin pitkäaikaisen laulajansa Dave Huntin lähtöä. Vanhan – ja monen mielestä sen ainoan oikean – Benediction-murisijan Dave Ingramin paluu keulille on tietysti profiilinnosto koko yhtyeelle, mutta ei vain paperilla: Ingram on elämänsä vedossa!
Scriptures esittelee tappavasti iskevän yhtyeen, joka osaa muovata peruskuolojyystöstä mielenkiintoista ja kallon syvyyksiin syöpyvää kalmataidetta. Eikä siihen tarvita jatkuvaa blastbeatrytinää tai visvaisia maanalaissoundeja. Peter Rew’n ja Darren Brookesin kitaroista irtoaa sellaista trendien vastaista riffiä, että pää nyökyttää hyväksyvästi käskemättä.
Kaukana ovat ne ajat, kun bändi oli Ian Tracyn huojuvien komppien ja vituiksi menevien fillien varassa – sillekin tyylille on toki faninsa. Uusi rumpali Giovanni Durst iskee upean napakasti, ja hänen karsittu mutta näppäriä ratkaisuja pursuava tyylinsä istuu nyky-Benedictioniin täydellisesti. Selkeän murskaavat soundit antavat rummuille myös hyvin tilaa.
Scriptures sisältää hyvässä suhteessa rivakkaa sahaa ja hitaamman simppeliä junttaamista. Ei yksittäisiä hittejä, mutta ei todellakaan yhtään hutia, ja jokainen veto puolustaa paikkaansa. Tällaiselle ”hihat ylös ja louhimaan” -tyylin työmieskuololle on ollut tilausta. Benediction kantaa hienosti perintöään ja päivittää sen 2020-luvulle.
Organised Chaos (2001) ja Killing Music (2008) olivat aivan kivoja levyjä, mutta Scriptures pyyhkii niillä lähipubin baaritiskiä. Voi vain kuvitella, mitä vanhat Benediction-parrat Rew, Brookes ja Ingram tuumailevat uudesta albumista; heidän täytyy suorastaan nauraa tyytyväisyyttään!
Alakerran herran palvelija, pappismies Ingram ei ole perinteisesti pysynyt samassa bändissä kauaa, ja nyt toivotaankin, että Benedictionin uusi alku vakauttaa tilannetta. Tähdistö on nimittäin oikeassa asetelmassa ja rauta kuumaa. Go for it, good ol’ Benediction!