Rainer Landfermannin nimi tuskin soittaa kelloja, mutta jos eteen lyödään Bethlehemin Dictius Te Necare -kakkoslevy (1996), monen tumman polun metallifanin niskakarvat nousevat pystyyn – mies nimittäin toimi tämän nyrjähtäneen albumin solistina.
Landfermannin musiikkiura on pysynyt sittemmin pimennossa, joten miehen ensimmäinen sooloalbumi pääsee yllättämään tyhjästä. Myös promokuvassa ilmeettömältä saksalaisupseerilta näyttävän artistin taiteellinen visio pysyy täydellisenä arvoituksena, kunnes Mein Wort in Deine Dunkelheit ryhtyy näyttämään käsittämättömiä ja alati muuttuvia kasvojaan.
Albumi on holtitonta törmäilyä, jossa yhdistyvät nopeat äärimetallipyrähdykset, vapaasieluinen jazz, klassinen musiikki ja vähän kaikki siltä väliltä. Touhussa on paljon samaa edesmenneen Ephel Duathin sekavimpien hetkien kanssa, mutta Landfermann repii itsestään esiin sielukkaampaa ja aidommalta vaikuttavaa musiikkia. Se pyörii paikoin rasittavan taidepaskan rajoilla, mutta kokonaiskuva nousee selkeästi voiton puolelle.
Mein Wort in Deine Dunkelheitin kuuntelu ei ole varsinaisesti miellyttävää, mutta albumin sisään sukeltaminen voi toimia parhaimmillaan puhdistavana kokemuksena. Tuskin olen kovin väärässä, jos väitän, että juuri tätä Landfermann on musiikillaan hakenutkin.