Slayeriä, Dark Angeliä ja vanhaa sakurässiä kuuntelemalla nuoriso kasvaa suoraan ja oikein, hienoiksi ja virkeiksi ihmisiksi. Aina parempi, jos perustaa näillä eväillä vielä bändinkin, sillä ainakin kotimaisen Ceaseless Tormentin tapauksessa tulokset ovat huimia.
Näin on siinä mielessä, että bändin kakkoslevyä kuunnellessa jopa Jari Sillanpää putoaisi vauhdista. Puolisen tuntia riffejä latova Forces of Evil toimittaa nimittäin asiansa pikana. Sahaus on (maltillisempi nimiraita pois lukien) rahvaanomaisesti ilmaistuna aivan saatanan kiivasta, ja useampien kuuntelujen perusteella ensivaikutelma myös pitää.
Keskitempoisempaa suolausta löytyy vauhdin joukosta toki muualtakin, mutta yleisesti ottaen homman nimenä on pirivauhtinen takominen ja armotta turpaan. Slayer-henkiset soolot tuovat väkivaltaan omaa kaoottisuuttaan, ja bändin nimi on jo itsessään varsin osuva kuvaus levyn edustamalle rässille.
Levyn päättävä Tormentor lienee nimeään myöten tietoinen kunnianosoitus thrash metalin parhaille vuosille. Ja mikäpä tuossa, kyllä bändi asiansa taitaa. The End They Bring -debyyttiin (2014) verrattuna kulmia on hiottu pois ja meno on entistä virtaviivaisempaa.
Motkopuolelta löytyy hienoinen tasapaksuus, sillä kappaleet on kirjailtu aika kapeista aineksista. Yksilöllisempiä ja kaavaa rikkovia kohtia voisi olla enemmänkin, vaikka tämä toisaalta söisi lähes lakkaamattomana käyvän kaahauksen voimaa.
Soundi on selkeä mutta ei kovin dynaaminen ja voisi olla napakampikin. Toisaalta ehdottoman luonnonmukainen lähestymistapa alkaa totuttelun jälkeen toimia ja mieleen putkahtelee Slayerin Hell Awaitsin kaltaisia maailmoja. Kreatorin debyytistä puhumattakaan.