Stoneria ja sludgea yhdistellessä (sekä bongia imeskellessä) monen bändin musiikki muodostuu aivan liian raskassoutuiseksi, mutta Howl kykenee pitämään kappaleensa maltillisissa mitoissa ja musiikkinsa eloisana. Tämä on poikkeuksellinen ja ihastuttava piirre, joka tekee yhtyeestä helppoa kuunneltavaa.
Helppo kuunneltavuus ei kuitenkaan tarkoita yleisöystävällistä linjaa, sillä yhtye vääntää ehtaa ja paikoin melko rujoakin metallia. One Last Nailin verevä tarttuvuus, Your Hell Beginsin tuju mättäminen ja With a Bladen raskaat doomriffit ovat oivia esimerkkejä levyn monipuolisuudesta ja bändin muuntautumiskyvystä musiikillisen linjansa asettamissa rajoissa.
Bloodlines on hyvä levy, mutta vertaisbändit ovat asettaneet riman niin korkealle, että Howl joutuu tempaisemaan melkoiset jyrinät vahvistimistaan mikäli meinaa nousta unohtumattomien mestareiden joukkoon. Kuusivuotiaalla bändillä on vielä aikaa kehittyä, joten seuraavalta levyltä voi odottaa kirveen verran parempaa lopputulosta.