US power metalin, eeppisen hevin, Bay Area -thrashin ja ysärin puolivälin progemetallin leikkauspisteeseen sijoittuva Idol Throne jättää toisella albumillaan kiinnostavan mutta kohdentumattoman kuulokuvan.
Eeppishakuisen kunnianhimoiset ja tunnelmalliset, mutta lisäkuuntelussa harmillisen tarttumapinnattomat biisit osoittavat, että ne kirjoittanneella kitaristikaksikolla Jason Schultzilla ja Martin Bowmanilla on enemmän pikkaustekniikkaa ja sorminäppäryyttä kuin sävellyksellistä näkemystä. Vuonna 2018 perustetun ryhmän homma on soitannollisesti hyvällä tasolla ja erityisesti basisti Trevor Kutan lonksutus vakuuttaa, mutta solisti Jake Quintanillan laulutekniikka ei riitä kaikilta osin näihin geimeihin.
Clarion Callista jää ikävä hukatun mahdollisuuden maku, sillä sen rallit sisältävät aimo kasan tiukkoja riffejä, jotka joku musiikin iskevyyteen fokusoituneempi biisiseppä olisi saattanut saada puoliprogen pyörittelyn sijasta hyvinkin timanttiseen järjestykseen. Parhaiten bändi onnistuu albumin päättävässä uruin tukevoitetussa instrumentaalieepoksessa.
Sen kai siitä saa, kun pyrkii olemaan yhtä aikaa sekä kasarin Metallica että ysärin Fates Warning.