Post- black metalia aaltoilevan dramaattisesti soittava australialainen yhden miehen bändi Woods of Desolation on lainannut uudelle levylle ukrainalaisen Drudkhin rumpalin Vladin, joka näpyttelee biiseihin myös syntikat. Kaksikko on saanut aikaiseksi tunnelmallisen levyn, josta paistavat ajoittain läpi Alcestin herttaisen kesäiset melodiat – vain Neigen heleän enkelimäiset laulut puuttuvat. Eipä siinä, voisivathan vaikutteet olla huonompiakin.
Bändin neljäs levy jatkaa aika pitkälti edellisen As the Starsin (2014) linjoilla. Musiikki on eeppistä ja maalailevaa, post-rockilla ja shoegazellä sekoitettua synkkää metallia, joka polveilee melankolisista hetkistä pirteämpään fiilistelyyn. Luonto, elämä, kuolema ja suru ovat iso osa sävellyksiä. Levyltä huokuu haikea tunnelma, ikään kuin aika olisi jättämässä meidät ja rauha vihdoinkin koittamassa.
Suurin marinan aihe ovat multitalentin D:n laulut. Aiemmin ne olivat raa’at ja raastavat, mutta The Falling Tiden tulkinnat ovat jotenkin ponnettomia ja kurlaavia. Ikään kuin mies olisi huutanut äänensä pilalle tai nauhoittanut laulut kipeänä. Ihan pätevä levy, mutta parempiakin genrestä löytyy.