Magnum käynnistää vuoden mahdottoman kovalla hard rock -lekalla. Sen yllä on tosin ikävä varjo, sillä brittiryhmää alusta asti Bob Catleyn kanssa kipparoinut Tony Clarkin menehtyi 77-vuotiaana vain päiviä ennen levyn julkaisua.
Magnumin 23. täyspitkä todistaa, että on mahdollista tehdä äärimmäisen relevanttia musiikkia vielä yli puoli vuosisataa bändin perustamisen jälkeen. 1980-luvun menestyslevyiltä tutun kaavan mukaan kootun teoksen kivijalka on rakennettu todella hienoista melodioista ja koukuttavista kertosäkeistä. Tukipuina toimivat esimerkiksi The Seventh Darknessissa kuultavat komeat saksofoni- ja trumpettirevittelyt. Kymmenen biisin joukkoon ei
mahdu kahta samanlaista vetoa.
Koko porukka soittaa todella tiukasti, mutta hattu nousee etenkin Catleylle, jonka äänessä ei ole pientäkään haparointia tai iän merkkejä. Kappaleet huokuvat bändille ominaista sanatonta positiivisuutta, mutta myös haikeutta, joka näyttäytyy nyt uudessa valossa.
On vaikea nähdä Magnumin enää jatkavan, kun sen merkittävä biisintekijä ja jäsen on poissa. Jos Here Comes the Rain jää yhtyeen joutsenlauluksi, se on mitä hienoin sellainen.