Uusi tuttavuus, ruotsalainen Gloson, esittäytyy vahvasti. Yhtyeen perusta on vankasti post-metalissa, mutta sointi tuntuu olevan myös sludgeen ja jopa death metaliin kallellaan. Kuolometalliin sen yhdistää eritoten kolmen miehen voimin räyhkityn laulun brutaaliksi äityvä karskius, mutta myös muuten jykevä ote. Ja jos kahdeksasosia hinkkaavat kitaristit vaihtaisivat avosoinnut dempattuun jynkytykseen ja rumpujen tomikompit muuttuisivat tuplabassaroinniksi, ero hitaammin lunastavaan dödikseen olisi aika marginaalinen. Esimerkiksi Antlers menee jo nyt aika sujuvasti death doomista. Hyvä niin, sillä lopputulema on varsin messevä.
Tässä genressä vedellään väkisinkin luotilankoja Neurosisiin ja sen perijöihin, mutta Glosonilla on silti mukavan omanlainen syke, vieläpä ihan luonnikkaalla tavalla. Jo aikoja sitten parhaat hetkensä elänyt post-metal-buumi voi näemmä vieläkin tarjota mielenkiintoisia uusia lähestymiskulmia.
Glosonin pitkähköt biisit kehittyvät rauhassa ja miellyttävän omalakisesti vaikuttamatta lainkaan venytetyiltä. Bändin vankka sointi on hyvin koossa, eikä rymistely tunnu vaativan toimiakseen kummempia höysteitä. Vaan kun jossakin helähtää etäinen mellotron-uikutus tahi valittava sello, huomaa, miten paljon rohkeamminkin Gloson voisi vielä soundiaan avartaa. Tämä ilmenee myös niinä ohikiitävinä hetkinä, kun laulu äityy melodiseksi. Jatkossa voimme siis odottaa suuria, jos hyvin käy.
Aiemmin vain ep:n julkaisseen bändin hypnoottinen vyörytys rullaa tällaisenaankin ansiokkaasti. Se on armottomuudestaan huolimatta sekä soundillisesti että sovituksiltaan esimerkillisen vaivattomasti lähestyttävää. Synkeinä jyräystä puhkovat melodiat ja orgaaniset rakenteet pitävät homman perin mielenkiintoisena, kunhan menoon jaksaa syventyä hiukan.