Ansaitusti kovana kaahausbändinä tunnettu Vulture jatkaa neljännellä levyllään tuhat lasissa. Vuonna 2015 perustetun saksalaisyhtyeen speed/thrash on oppikirjan mukaista ja tuo hyvällä tavalla mieleen lukuiset 1980-luvun tekijät.
Viisimiehisen bändin soitto on äärimmäisen tiukkaa. Valtaosan ajasta ukot sahaavat keihäitään aivan hillitöntä tahtia, mutta perinteisemmillekin hevikitaramelodioille on annettu tilaa. Basso lätisee, rummut paukkuvat ja laulaja L. Steeler kiljuu ja korisee kuin viimeistä päivää. Kaverin äänessä on huomattavaa yhtäläisyyttä Steve Souzaan, mistä johtuen porukan meno muistuttaa kovasti Exodusista.
Ryhmä taitaa nopean tykityksen, mutta ei jää jumiin yhteen asiaan. Perusasioiden ohella levyllä on miellyttävän paljon yllättävämpiä juttuja. Esimerkiksi lyhyt tuplakitaraintro Transylvania, jopa kummastuttavan rauhallinen instrumentaali Der Tod trägt schwarzes Leder ja hienot kitaraharmoniat Where There’s a Whip (There Is a Way)- ja Oathbreaker-biisien alussa tuovat pakettiin mukavaa vaihtelua ja monipuolisuutta.
Jos vanhan koulukunnan rässistä on tykätäkseen, Vulture puree varmasti.