Muun muassa kasarileffoista ja zombeista sanoituksensa ammentavan irlantilaisyhtyeen seitsemäs albumi on täynnä tuttua rämäpäistä rellestystä, mutta aina tasokkaan bändin rima on noussut entisestään. Ryhmä on luonut juttunsa yhdistämällä thrash metalin parhaat puolet omaan humoristiseen tyyliinsä, jossa riittää hyväntuulista uhoa. Kyse on silti enemmän itseironiasta kuin Manowar-henkisestä pullistelusta.
Sea Savage on vuonna 2002 perustetun Gama Bombin kirjastossa hieman poikkeuksellinen levy. Vauhti on ajoittain huomattavasti totuttua hitaampaa, ja inspiraatiota on selkeästi haettu Judas Priestin ja Iron Maidenin kaltaisilta nimiltä.
Biisit ovat kaikin puolin piristävän tuoreita ja energisiä, ja sanoituksissa on paljon hyvää läppää ja sanaleikkejä. Etenkin kertosäeosastolla suoritetaan todella vahvasti. Mikä parasta, albumi vaikuttaa mukautuvan lähes mihin tahansa ympäristöön. Oli kyseessä sitten perjantai-illan kaljareissu, punttisalitreeni tai automatka mummolaan, albumi sopii taustalle täydellisesti.
Lähes kymmenen vuotta bändiä seuranneena täytyy todeta, että Sea Savage nousee kirkkaasti yhtyeen tuotannon kärkipaikoille. Pian parikymppinen bändi on kokenut huiman kehityskaaren, ja sen jokainen uusi albumi tuntuu pesevän edellisen.