Musiikkinsa mukavaan lentoon viimevuotisella Tie on hänen omilleen -levyllä saanut Goats of Doom katsastaa uusimmallaan Intian suuntaan nimeten kiekkonsa hindulaisuudesta tutun kuoleman jumalan mukaan.
Shivalta on kuitenkaan turha odottaa itämaisia vaikutteita, sillä musiikki säilyy edeltäjänsä tapaan täysin suomeksi karjuttuna black metalina. Melodioiden merkitys on noussut bändin musiikissa vuosi vuodelta ja tuntuu kukoistavan Shivallakin. Erityisesti jylhiin puhtaisiin lauluihin on panostettu, mikä tuottaa paikoin hyvää hedelmää.
Melodisuudella on toinenkin puolensa, sillä musiikki vaikuttaa paikoin vähän liiankin pehmoiselta. Aika ajoin tuntuu siltä kuin kuuntelisi black metalin sijasta suomirokkia, mikä lienee myös yhtyeen tavoite. Paikoin mennään siis lähempänä Viikatetta kuin Venomia, mitä moni kuulija voi pitää mielenkiintoisenakin.
Shivalta löytyy hyviä juttuja, mutta bändistä on todistettavasti parempaan. Jäädään katselemaan, mihin suuntaan homma etenee seuraavalla levyllä.