Brutaalia slämmäystä olisi tarjolla, ja eipä tätä juuri muuksi voi kuvaillakaan.
Todella syvältä viemäristä kurlutettu laulu on ehtaa itseään, eikä yhdestäkään sanasta saa selvää. Kuivakka soundipolitiikka ei kuitenkaan korosta riffimyräkkää ja poikkeaa slamming death metalin kaavasta muutenkin hiukan: virveli ei ole St. Anger -osaston kimakasti kajahteleva peltipata. Muuten kannut kopsuvat siihen malliin, että jos saatteessa ei olisi nimetty rumpalia, koneeksi luulisi.
Biisit ovat alkuunsa varsin viihdyttäviä, mutta kasuaalimmin kuunneltuna herää epäilys, josko sama kappale olisi jäänyt repeatille. Biisien rakenteissa on todella paljon samaa, eikä niitä tahdo erottaa toisistaan hahmottomien riffien, eläimellisen röhinän, identtisten komppien ja läpi levyn melko samana pysyvän tempon vuoksi.
Ihan hauska sikailupakettihan tämä on, mutta kuuntelua se ei kestä. Kuriositeettina mainittakoon, että levyn tempolla vedetystä skank-papatuksesta tulee mieleen soittimessa jumittava cd.