Hard rock -sooloprojektinsa White Voidin parissa temppuillut Borknagar- ja Solefald-mies Lars A. Nedland tarvitsi tekemisilleen vastapainoa, minkä seurauksena syntyi intensiiviseksi ja kaoottiseksi kuvailtava Black Void.
Antithesisillä soi musiikki, joka kuulostaa siltä kuin Ihsahnin soolotuotokset ja Solefald olisi isketty punkkifiltterin läpi. Ilmapiiri on energinen ja joidenkin mielestä ehkä aggressiivinenkin, mutta musiikki on vedetty sen verran turvallisella otteella, että kenenkään on hankala pahastua – ja hyvä niin, sillä homman pointti on muualla kuin sokeeraamisessa.
Albert Camus’n ja Friedrich Nietzchen teksteistä ammentavat sanoitukset tuovat albumille oman ulottuvuutensa. Sävellykset taas ovat parhaimmillaan varsin viihdyttävää kamaa. Persoonallisen puhtaan lauluäänen omaavalla Nedlandilla on ollut aina omanlainen ote musiikkiin, ja miehen tavaramerkit kuuluvat selvästi myös Black Voidissa.
Antithesis on sujuvaa ja asiansa hoitavaa musiikkia, jolta on turha lähteä etsimään suuria taiteellisia ansioita. Mikäli projekti jäisi tähän julkaisuun, Nedland voisi muistella uransa tätäkin vaihetta tyytyväisenä.