Entisen vokalistinsa Mat ”Kvohst” McNerneyn siirryttyä Hexvesselin hippihommien pariin tuntuu yhtye saaneen erityisesti laulupuolelle huikeasti lisää pontta. Kolmen vokalistin voimin puhkuttu albumi nappaakin kuulijan otteeseensa erityisesti sielukkaalla laulutulkinnallaan, josta ovat useimmat inhimillisyyden piirteet kaukana.
Musiikillisesti Israthoum on lähestynyt jännittävällä tavalla norjalaisen blackin ikuista jatkumoa, ja yhtyeen musiikissa kaikuvat parit Nidrosian-skenen nimet, 1349, Dødheimsgard sekä myös valitettavan vähälle huomiolle jäänyt Nidingr. Laatua ja tyyliä löytyy siis enemmän kuin uskaltaa odottaa.
Israthoum pyöriskelee kutkuttavasti kovan osuman tietämillä, eikä Portugalista aikoinaan Hollantiin ajautuneen bändin menestyksen esteenä tunnu olevan kuin turha arkailu sekopäisyyden suhteen. Kunhan täysi kaaos ja vihtahousu ottavat tämän kolmikon täysillä haltuunsa, lopputulos saattaa järkyttää kovuudellaan.