Amerikkalaiset doom-sludgebändit näyttävät split-kiekollaan, mitä on pimeä.
Primitive Man avaa pelin. Merging-avausraidalla hämärä laskeutuu nopeasti, kun tärykalvoille valutetaan sähköistä kohinaa. Naked alkaa lupaavasti ja hyökkää kuin hidastettu harppuuna, mutta alkusokin jälkeen meno muuttuu melko tasapaksuksi doomiksi. Love Under Will yrittää luoda painostavaa tunnelmaa ambient-äänimaisemineen, mutta lopputulos jää melko mitäänsanomattomaksi.
Unearthly Trance herättää levyn karboniittijäästä Mechanism Errorillaan. Laulaja-kitaristi Ryan Lipynsky on raa’alla äänellään varsin autenttinen tulkitsija, mutta riffit ovat perusosastoa. Rokkaavampi Triumph on nimensä mukaisesti levyn kovinta kamaa. Bändi saa luotua ahdistavamman äänimaiseman, ja aavemainen 418 päättää levyn hienosti.
Levy jää kirjaimellisesti kaksijakoiseksi. Primitive Manissä olisi enemmän ainesta kiehtovaan synkistelyyn, mutta Unearthly Trance vie pisteet.