Neljä vuotta 1990-luvun alussa demotellut ja 2015 uudestaan henkiin herätetty Sarcasm tuo mukanaan tuulahduksen menneiltä ajoilta. Melodioita laajalti viljelevä death on vanhan hengen mukaan tehtyä ja tuo mieleen paitsi ysäriaikojen swedudödiksen myös vuonojen melodisemman mustan metallin. Soundimaailma tuo samoja tuntemuksia, ja varsinkin käppäurkujen käyttö tukee tätä ajatusta.
Sarcasm tasapainoilee jännästi kahden genren välissä. Välillä humpsahdetaan aika selkeästi melodisen blackin puolelle, ja väliin pohjavire on tiukasti death metalissa. Vaihtelu ei sinällään häiritse, mutta tuntuu kuin tässä veivaisi kaksi eri bändiä. Mourninghoul onkin kuulemma teema-albumi, joka kertoo jakomielisen ghoulin seikkailusta, ja ilmeisesti tarinaa alleviivataan myös musiikillisesti. Paha sanoa, kun sanoituksia ei osunut mukaan.
Riffi on pääsääntöisesti rautainen ja tahti muutenkin tuhti. Riffimaailmassa on jotain vadermäistä, ja kieltämättä myös vanha Morbid Angel lepattelee ajoittain taustalla. Sävellykset, sovitukset ja soundimaailma on kaikki tehty taiten, mutta jokin tässä vähän tihkaisee. Menee ehkä enemmän menneiden aikojen fiilistelynä.