Jos olet ikinä haaveillut siitä, että suoraviivaisemman Burzumin ja varhaisen Ulverin viitoittamalle black metal -vyöhykkeelle heitettäisiin hieman viuluja ja pianoa tuomaan tunnelmaa, Profezia on bändisi.
Pisimmillään 12-minuuttiset kappaleet antavat runsaasti tilaa hitaalle ja hypnoottiselle tunnelmoinnille, mutta Profezia ei jumitu missään vaiheessa liian pitkäksi aikaa samalle väylälle. Jännite pysyy yllä muttei turruta.
Dodekaprofetonista ei ehkä tule muodostumaan black metalin, edes italialaisen sellaisen, klassikkoa, mutta hienovaraisten goottikuorojen, repivien riffien, hyytävien tunnelmien ja klassisten instrumenttien liitto toimii.
Jos Profezia olisi vielä malttanut napsaista tunnin levystä vartin pois, pahempaa puutumistakaan ei ilmenisi.