Jatkuvalla törmäyskurssilla höperöiden murhafantasioiden kanssa – arviossa Lik

Julkaistu Infernossa 4/2018.

Lik
Carnage
Metal Blade

Kun Boss HM2 -moottorisahasoundi rysäytetään käyntiin, tuntuu kuin avaisi kotioven. Tuo lämmin murina on vietellyt matkaansa tuhannet, ja reissu jatkuu edelleen. 1980-luvun lopun ja seuraavan vuosikymmenen alun ruotsalaista kuologenreä määrittänyt kitarasoundi on päätynyt tänä päivänä esteetikkojen käsiin. Osaavissa kintaissa syntyy edelleen murhaavaa jälkeä.

Tukholman Lik yllätti Mass Funeral Evocation -debyytillään (2015), jota tuli pyöriteltyä tasaisesti. Kuin kunnianosoitukseksi ruotsikuolon mestareille nimetyllä kakkoslevyllä ei oteta sanottavia kurssinmuutoksia. Vahvat Dismember-vaikutteet lätkäistään sumeilematta pöytään jo klassisella kuolokompilla tykitetyllä avausraidalla. Levy soi komeasti, ja kukin instrumentti toistuu kaiuttimesta sopivasti erottuen.

Kitaristi-laulaja Tomas Åkvik ärjyy vahvalla sveduaksentilla hölmöjä goresanoituksia. Tässä onkin levyn akilleenkantapää. Muutoin vakuuttava ja taiten toteutettu vanhan koulun death metal on jatkuvalla törmäyskurssilla höperöiden murhafantasioiden kanssa. Jos mainitun ei anna häiritä, musiikista löytää vaivatta klassisen death metalin syvimmät arvot. Carnagea on helppo suositella perinnekuolon ystävän levykokoelmaan.