Suomen (ja miksei koko maailmankin) sakeimpien black metal -ryhmittymien joukkoon heti kymmenen vuoden takaisella No Parole from Satanic Underground -demollaan kiilannut pääkaupunkiseutulaisporukka köpöttelee kolmannella levyllään tuttuun malliin.
Mustan metallin, noisen, kokeilullisuuden ja kaiken epäsovinnaisen parista innoituksensa ammentavaa bändiä on hankala määritellä tarkasti. Se on kuin radioaktiivisessa ympäristössä kasvanut, epämuodostunut ja tunne-elämältään täysin vinksahtanut olento, jonka olisi parasta pysytellä pois niin sanottujen normaalien ihmisten ilmoilta.
Puolituntinen The Willing Followers of Him on epämääräinen ja puhtaalta improvisoinnilta haiskahtava teos, joka on käytännössä pelkkää särinää ja alavireistä metallijunttausta juuri niin irvokkaalla tavalla toteutettuna kuin kuvitella voi. Yhtye on liikkeissään kankea kuin valtamerialus ja terävä kuin umpiruostunut leipäveitsi, mutta yhtyeen musiikin ”viehätys” piileekin juuri sen täydellisessä rumuudessa ja vittumaisuudessa.
The Willing Followers of Him ei ole sanan perinteisessä merkityksessä hyvä levy, eikä sitä uskalla suositella kenellekään, mutta jokin tässä hirvittävyydessä kuitenkin viehättää. Tämänkaltaiselle vastakulttuurille on yhä tarvetta.