Jopa aiempaakin tuotantoa tummempaa – arviossa Chelsea Wolfe

Julkaistu Infernossa 9/2017.

Chelsea Wolfe
Hiss Spun
Sargent House

Hämärä, aavemainen, voimakas ja riipivä. Näitä on Chelsea Wolfen viides albumi. Vaikka Wolfen musiikkia voi kuvata kokonaisuudessaan tummaksi, Hiss Spun on kenties jopa aiempaakin tuotantoa tummempaa.

Kappaleet eivät ole heti tarttuvaa lajia, vaan albumin joutuu kuuntelemaan pariin kertaan ennen kuin siitä alkaa saada otetta. Jokainen kuuntelukerta tarjoaa jotain uutta.

Wolfen äänenkäyttö on jälleen elementti, jota hehkuttaa mielellään. Tuttuun tapaan se on paikoin ohutta ja aavemaista, välillä taas voimakasta ja tunnepitoista. Vahvat kitarasoundit sopivat lauluihin kuin nenä päähän luoden melko rosoisen tunnelman. Vahvoja ovat myös lyriikat, jotka tukevat ahdistavuudessaan kokonaisuutta ja avaavat sitä entisestään.

Vaikka Wolfe hoitaa juttunsa erinomaisesti, albumi saattaisi kaivata lisää vaihtelua. Etenkin ensimmäisillä kuuntelukerroilla voi tuntua, että se toistaa hieman itseään. Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö Chelsea Wolfe osaisi välittää tunnelmansa tyylikkäässä, omintakeisessa ja mielenkiintoisessa muodossa. Jos hänen musiikkinsa uppoaa muuten, tämäkään albumi tuskin pettää.