Kanadalaisen Panzerfaustin viimevuotinen War, Horrid War oli varsin hyvä avaus neliosaiselle The Suns of Perdition -albumisarjalle. Valitettavasti ketjun toinen linkki ottaa osaltaan takapakkia ja jyrää paikoin kohtuuttoman keskinkertaisissa merkeissä.
Black metalia kokeilullisuuden kautta lähestyvä Panzerfaust kuulostaa yhä Behemothilta, missä ei ole tietenkään mitään väärää. Valtaosin keskitempoisen ja vaanivan materiaalin kuvittelisi pääsevän kukoistukseensa keikkatilanteessa, mutta levyltä kuunneltuna jumittelu kuulostaa monin paikoin ainoastaan tuskalliselta viivyttelyltä.
Viiden kappaleen joukosta esiin nousee The Faustian Pact, jolla yhtye tuntuu löytävän hakemansa. Biisistä kuulee, että Panzerfaustilla on parhaimmillaan taito rakentaa hienosti kasvavia biisejä, mutta tuntuu kuin kvartetti ei saisi itsestään irti koko kapasiteettiaan.
The Suns of Perdition -levyjen arvioiminen yksittäisinä osina on tietysti suuri vääryys, sillä jokaisella palalla on takuulla oma paikkansa suuremmassa kuvassa. Kahden ensimmäisen osan perusteella on kuitenkin käynyt selväksi, että yhtyeen kokeilu neljän levyn mittaisen tarinan parissa tulee tuskin jättämään jälkeään black metalin historiaan.