Metal De Facto on viisikko kukin omilla tahoillaan – muun muassa Ensiferumissa, Dreamtalessä ja Kiuas-bändissä – ansioituneita suomalaisen metallin konkareita. Keulilla on tälle pitkäsoitolle ryhmään liittynyt laulaja Aitor Arrastia.
Yhteen kokoontuessaan veljeskunta palvoo nuoruutensa formatiivisten vuosien heavy- ja power metalin suurimpia sankareita Iron Maidenistä ja Manowarista aina Helloweeniin ja Stratovariukseen. Kun kiljoonaan kertaan kuultuun soppaan lisätään levykohtainen kulttuurinen teema, aavistus elokuvallisuutta sekä tietoinen ja sanallistettu pyrkimys irti pastisseista, ollaan genren bändien homogeenisestä vaikuteperimästä johtuen edelleen pastissimaisuuden puolella. Se ei ole Metal De Facton vika. Perinneheviä ja poweria ei vain voi enää uudistaa.
Ainahan hyvin soitettua ja laulettua voimametallia maailmaan mahtuu, joten Metal de Facton melokaahailu on kaikessa genrekonventionaalisuudessaankin miellyttävää ja ajatonta kuultavaa. Perinteisimpien power-vetojen sijasta minua innostavat eniten tymäkkä Tame the Steel ja kurosawalaisiin mittoihin hamuava päätöseepos 47 Ronin.