Silverthornista tekevät niin sanotusti perinteisen Kamelot-levyn bändin tavaramerkkikertosäekierron sisältävä avausraita Sacrimony, välittömästi päähän soimaan jäävä Torn sekä edellä mainittujen tapaan sopivasti vauhtia omaava Solitaire. Toisaalta Silverthornilla on myös tervetullutta särmikästä rankkuutta á la Ashes to Ashes ja Veritas, kiintoisaa osakokonaisuussommittelua kuten Prodigal Son sekä sykähdyttävän jylhä mutta mukavan epätyypillinen slovari Song for Jolee.
Silverthorn on koristeposliinimaiseen edeltäjäänsä verrattuna kuin nykytaideteos. Vaikka Kamelotia ei voi vahingossakaan kutsua soitannoltaan ja musiikiltaan likaiseksi tai räkäiseksi, kitaristi Thomas Youngblood takoo kepistään sooloja, joissa on sitä kuuluisaa rokkimunaa. Myös kiipparisti Oliver Palotai on kaivellut soittovärkistään viljalti omaperäisesti kuorrutettuja säveliä, joilla on saatu maustettua kaikki luiden ympärille kerrytetty liha.
Oma lukunsa on myös Kamelotin uusi ääni ja kasvot, vuodesta 1997 bändissä laulaneen Roy Khanin paikan aiemmin tänä vuonna ottanut tukholmalaisvokalisti Tommy Karevik. Suomalaisille prog metal -yhtye Seventh Wonderista tutun miekkosen moneksi taipuva ääni tekee omalta osaltaan Silverthornista moniulotteisen löytöretken. Jahka Karevik saa vyölleen lisää yhteisiä maileja muun bändin kanssa, seuraavalta Kamelot-levyltä on lupa odottaa vieläkin suurempia tekoja.