Mainion ahvenanmaalaisen death metal -bändin Vorumin jäämistöstä noussut Concrete Winds jatkaa toisella levyllään siitä, mihin toissa vuoden Primitive Force -esikoinen jäi.
Jos debyytin kaoottinen, selvästi vanhaan grindcoreen vivahtava death metal tuntui sekavalta ja hullulta menolta, uusi albumi panee homman entistä enemmän sekaisin ja tempoo eteenpäin kuin riivattuna. Tämän saattaa tajuta levyn nimestäkin, joka tiivistää musiikin aiheuttamat fiilikset kieltämättä täydellisesti.
Kaksikon soitossa on todellista tekemisen meininkiä, minkä ansiosta hulluja käänteitä tarjoavat kappaleet pysyvät kuin pysyvätkin kasassa. Musiikkinsa on siis hyvin tehtyä, mutta kaoottisuudessa on luonnollisesti monta puolta, ja oikeanlaisen kuuntelufiiliksen löytäminen tuntuu olevan ainakin itselleni hyvin hankalaa, joskaan ei mahdotonta.
Concrete Windsin meno on mielenkiintoista, mutta kaipaan kuolometallilta enemmän selkeyttä ja suorempia ratkaisuja. Jonkinlaista persoonallista ajankuvaa tämä kiekko kuitenkin edustanee, joten death metalista vaihtoehtoisempaa menoa etsivien kannattaa antaa albumille mahdollisuus.