Depressiivisen black metalin pioneeribändi on jaksanut sylkeä pahaa oloaan maailmalle tuotteliaasti jo neljännesvuosisadan ajan. Italialaisten yhdestoista täyspitkä on läpikotaisin yhtyeen kuuloinen karhean tuskaisa kokonaisuus.
Bändin pääjehun Ferdinando “Herr Morbid” Marchisionin kirpeissä negaatioissa matkaava säveltaide kuulostaa yhä verevältä, joskin vähän yllätyksettömältä. Kouraisevimmat melankoliavirtaukset on puserrettu levyn alkupään kappaleisiin Nightfloating ja A Chill You Can’t Taint. Niiden jälkeen myrsky selvästi hieman talttuu.
Forgotten Tomb on ruotsalaisen Shiningin tavoin kiistaton depressive black metalin edelläkävijä, jonka uran alkupään levyt lukeutuvat genreklassikoihin. Sellaisiksi voi nimetä milloin vain ainakin Songs to Leaven (2002) ja Love’s Burial Groundin (2004).
Mainittuihin verrattuna bändin uutuudesta tuskin on merkkiteokseksi. Ennalta arvattavasti mutta tasaisen määrätietoisesti sivaltava uutuus asettuu kuitenkin varmaksi osaksi bändin diskografiaa.