Fittans hallitsee tarttuvien biisien ja koukkujen teon, ja kun soittotaitokin on kohdillaan, kappaleet eivät jää liian löysiksi tai laiskoiksi. Esimerkiksi Kemikaalicocktailin ja Panomiehen kaltaisten kipaleiden kohdalla on helppo sekä viihtyä että päihtyä.
Varovainen kolmonen tipahtaa, sillä uskon, että yhtye ei ole vetänyt vielä kovimpia ässiään hihastaan. Ja luulenpa, että orkesteri on parhaimmillaan nimenomaan lavalla.