Ruotsalais-amerikkalainen kvartetti murjoo omien sanojensa mukaan ”raakaa thrash metalia”. Mitä sitä kiistämään.
Bändi rouhii toisella kokopitkällään yhdeksän kappaleen verran maailmanlopun merkeissä. Levyn soundit ovat todella rupiset. Todennäköisesti bändi näyttää keskaria kliinisille nykysoundeille, mikä on sinänsä kunnioitettavaa.
Basso sen sijaan on miksattu olemattomiin, ja jotenkin bändi kuulostaa siltä, ettei se ammu täysillä sylintereillä. Rumpujen pellit suhisevat esimerkiksi The Ceremonyssa kummallisesti. Laulaja Martin Missyn hoitaa leiviskänsä, mutta miehen vanhan koulun ärinä on yksipuolista. Laulut eivät jää mieleen.
Hyviä riffejä löytyy useasta biisistä. Avaus Bridge Over Bloodred Water ja Werewolf Attack ovat pätevää kamaa. Hoardening Skulls on tylyä slayermäistä tykitystä. Melodioilla flirttaileva päätösbiisi The Final Outbreak of Aggression nousee sekin levyn parhaimmistoon.