Ketä kiinnostaa omaperäisyyden tavoittelu, kun jälki on näinkin toimivaa ja tyylikästä – arviossa Kaiser

Julkaistu Infernossa 7/2018.

Kaiser
1st Sound
Oak Island

Kovimmasta stoner rock -kuumeestani on parisenkymmentä vuotta, mutta mikäli kotimaisen Kaiserin kaltaisia tuoreempia yrittäjiä alkaa ilmestyä enemmän, sairastumista voisi harkita uudestaan. Kuluneena kesänä vallinneilla, hikeä litroittain kirvottaneilla ja päätä pehmentäneillä keleillä saattaa myös olla vaikutusta diggailuun. Ja mikäpä olisikaan ilmastonmuutoksen myötä osuvampaa kuunneltavaa kuin kovavääntöinen ja kuumottava desert rock?

1st Soundia perinteisempää pörinärokkia on lähes mahdotonta tehdä. Vaan ketä kiinnostaa minkäänlainen omaperäisyyden tavoittelu, kun jälki on näinkin toimivaa ja tyylikästä. Yhtye osaa olla raskaskätinen mutta letkeä, ja se taitaa niin rajoitusten sisällä pysyttelevän kaahauksen kuin väkisin leukaa rintaan painavan jumituksen – usein saman kappaleen aikana. Tämä jos mikä erottaa puuhastelijat oikeista taitureista.

Jos albumilta jotain jää uupumaan, niin viimeinen tiristys ja tarttuvuus, minkä voi aavistaa korjautuvan keikoilla. Ihmiskehosta irtoavat hajut ja eritteet, riittävä mökäöljy ja sopivan suuri äänenpaine ovat taatusti Kaiserin parhaita ystäviä.