Keikkailu on Kimmo Aroluomalle tuttua toimintaa, jota hän on harrastanut niin soittajan kuin kitarateknikonkin ominaisuudessa. Siinä missä soittohommat ovat taakse jäänyttä elämää, kitarateknikon hommista muodostui miehen leipätyö, joka on vienyt hänet ympäri maailmaa yhtyeiden kuten HIM, The Rasmus, Von Herzen Brothers ja Michael Monroe Band kanssa. Nykyään Aroluoma on Customs Soundsin toinen omistaja sekä suositun Backstage-blogin kirjoittaja.
Jo hänen ensimmäinen kirjansa, Keikkapäivä – 24 h kiertue-elämää (2014), tarjosi pintaa syvemmältä raapaisevan katsauksen rundielämän kulissien taa, mutta tällä kertaa pelataan paljon kovemmilla panoksilla. Jenkkirundi-kirja kertoo kaunistelematta siitä, miten yltäkylläisyyteen tottuneet muusikot joutuvat tinkimään resursseista ja egonsa vangiksi joutuneen kitarateknikon pakkomielteestä olla alansa paras. Se kertoo myös erään avioliiton kuolemasta.
Tarinan keskiössä esiintyy Daniel Lioneye -yhtye, jonka ensimmäisen Yhdysvaltain-kiertueen järjestämisen Kimmo Aroluoma on ottanut kontolleen. Eletään vuotta 2011 ja rundin pääesiintyjänä toimii Cradle of Filth. Muita kiertueen bändejä ovat jenkkiläinen Nachtmystium ja kotimainen Turisas.
Daniel Lioneye on HIMistä tutun kitaristin Mikko ”Linde” Lindströmin sooloprojekti, joka sai rapakon takana yllättävää kulttisuosiota Bam Margeran otettua bändin debyyttilevyn (King of Rock’n’Roll, 2001) nimibiisin ohjelmansa tunnuskappaleeksi. Vuonna 2010 ilmestynyt Vol. II vei musiikkia enemmän black metal -henkisiin sfääreihin ja tunnelmat olivat muutenkin aiempaa synkemmällä mallilla. Levy aktivoi bändin uudestaan, ja uuteen kokoonpanoon eksyi Linden lisäksi kaksi muuta HIM-jäsentä eli kosketinsoittaja Janne Puurtinen (Burton) ja basisti Mikko Paananen (Mige).
Tuleva kiertue tulisi olemaan kaukana emobändin puitteista ja budjeteista. Alusta lähtien oli selvää, että rundi tuottaisi tappiota, kyse oli vain siitä, kuinka paljon. Aroluoma päätti suunnitella kaiken viimeisen päälle tarkasti.
Jenkkirundi on kevyttä luettavaa, mutta sen sisältämä asia on todella painavaa. Tässä onkin opuksen suurin ansio. Aroluomalla on taito käsitellä vaikeitakin asioita varsin helppotajuisesti, eikä hän rasita lukijaa turhalla teknisellä jargonilla tai kapulakielellä vaan selostaa kiertue-elämän koukeroita hyvin suoraviivaiseen ja ennen kaikkea mukaansatempaavaan tyyliin.
Kirja tarjoaa monia käytännön vinkkejä muusikoille ja musiikkialan työntekijöille, mutta sen filosofisempi puoli inspiroi varmasti muitakin. Opus kertoo kunnianhimosta ja siitä, miten työlleen omistautuminen saattaa etäännyttää ihmisen perheestään. Se on ennen kaikkea kertomus egon luhistumisesta ja siitä, kuinka meidän jokaisen olisi syytä mennä itseemme ja oppia nöyryyttä. Kaikin puolin suositeltava lukukokemus, siis.