Ranskalaisesta Mourning Dawnista on kasvanut parissakymmenessä vuodessa ihan oikea bändi, eikä perustajansa Laurent Chauletin ole tarvinnut tehdä sitten demoaikojen kaikkea itse. Isompaa ja pienempää levytystä on syntynyt tasaisella tahdilla, ja The Foam of Despair on jo bändin kuudes täyspitkä.
Ja kelpo levy se onkin. Masentuneisuus ja melankolisuus ovat alati läsnä doomissa, jota on väritetty astetta tummemmaksi hienoisilla black metal -vaikutteilla. Yhdistelmässä on paljon yhteneväisyyksiä Katatonian alkuaikojen tuotantoon, joskin Mourning Dawn korostaa ruhjovampaa puoltaan niin kitaroissa kuin raastavissa laulusuorituksissa.
Kappaleiden pohjissa hyödynnetään kerrassaan taitavasti industrialista tuttua hypnoottista jumitusta, joka vie epätoivoa huokuvaa tunnelmaa entistä kylmempään suuntaan. Musiikista löytyy myös runsaasti sitä elävöittäviä väripilkkuja, kuten puheosuuksissa käytettyä bändin äidinkieltä, fonin haikeaa vaellusta tai kitaraherkistelyjä.
Kokonaisuutena The Foam of Despairin monitahoisuus on hyvin kiehtovaa, aina koskettavuuteen saakka.